Vieraiden kestitsemisen lisäksi olen tänään harjoitellut golfsvingiäni, koska se on ollut hieman hakusessa tällä kaudella. Sain tehtäväksi "niittää" pihamme apilankukkia tarkoituksena siis saada harjoitusta lyöntiini. Parturoinkin pihaamme vähän sieltä täältä noin tunnin ajan ja lopulta koin ihmeellisen uudelleenvalaistumisen tunteen: palaset loksahtivat paikoilleen ja golflyöntini tuntui taas sellaiselta kuin pitääkin. Nyt olen äärettömän onnellinen ja innokas palaamaan "iskukykyisenä" takaisin kentälle. Kiitos tästä kuuluu rakkaalle, omalle prolleni eli miehelleni, joka jaksoi tsempata ja opastaa minua. :)
Yllä oleva kuva on viime kesältä, kun pelasin ihanaisen ystäväni kanssa täyttä kierrosta. Meillä on ihan hulvattoman hauskaa aina golfatessamme ja varmaankin juuri tämän rennon fiiliksen takia onnistuin tekemään elämäni ensimmäisen birdien par 4 -väylällä: löin pallon suoraan reikään noin 150 metrin päästä! Tässä kuvassa se birdiepallo olla möllöttää reiässä. Hauskaa tässä tapauksessa on vielä se, että jouduin ostamaan loppukaudesta uusia palloja ja klubilla ei ollut tarjolla muita naistenpalloja kuin näitä pinkkejä Callawaytä. En olisi halunnut pelata näin nolonvärisillä palloilla, koska tuntui, että viimeiset rippeet golfuskottavuudestani karisisivat näiden pinkkien pallojen takia. Mutta koska pelasimme kahdestaan tyttöjen kesken, käytin ekaa kertaa näitä palloja ja lopputulos ei ollutkaan yhtään hassumpi. :)
Niin ja tämä 150 metrin lyöntini suoraan reikään olisi voinut olla par 3 -väylällä hole in one, koska par 3:set ovat pituudeltaan tätä lyhyempiä väyliä. Niin, olisi siis voinut olla, mutta eipä ollut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti