Syksyn satoa. Ei kylläkään omista puista. Ehkä ensi vuonna saisimme nauttia omenapuistamme muutenkin kuin ihania kukkia katsellen.
Vauvanvaaleanpunainen tulilatva sai seurakseen samanvärisen kynttilän.
Musta kynttilä on ensimmäinen ikinä ostamani mustanvärinen kynttilä. Ostin sen mätsäämään olohuoneen lattialla seisovaan mustaan ja isoon lasipulloon sekä mustaan lehtikoriin. Hiukan kuvan ottamisen jälkeen sai orkidea kyytiä, kun pikkukisumme iski hampaansa yhteen orkidean lehdistä. Ja sitten saikin kisu kyytiä...
Ikean maljakko sai uuden elämän kynttilähurrigaanina. Kävin hakemassa hiekat pihaltamme. Kynttilä on muuten kohta kahdeksan vuotta vanha. Saimme sen tuliaisiksi rakkailta ystäviltämme edelliseen kotiimme. Sitä en kyllä muista mitä muuta tuliaispaketissa oli mukana.
Tämä hassu, pieni maljakko on Habitare-tuliaiseni itselleni. Kävin eilen ystäväni kanssa messuilla kurkkimassa sisustuksen uusia tuulia. Minulla oli suunnitelmissa ottaa kuvia messuilta tänne blogiini, mutta kännykästäni oli akku loppumassa ja jouduin säästelemään sitä. No mutta loppujen lopuksi messuilla ei edes ollut niin paljon kuvattavaa. Hieman oli vaisut messut minusta.
Huomaan nyt kuvia katsoessani, että meillä on tosiaan paljon orkideoja, koska melkeinpä joka kuvassa näkyy vilaus jostakin orkideastani. Mutta niitähän ei ole ikinä liikaa! Juuri suunnittelin itse asiassa sellaista orkidearivistöä keittiön ikkunalle. Näin messuilla ison, sivusuunnasta leveän kukkaruukun, johon oli istutettu monta orkideaa vierekkäin.
Kurvasimme messuilta tullessamme Country White -sisustusliikkeen kautta ystäväni luokse. Löysin liikkeestä Linumin kankaan, joka sopii kuin nakutettu poikani uudeksi verhokankaaksi. Olen etsiskellyt mieleistä kangasta kesän alkupuolelta lähtien, kun huomasin poikani nykyisen verhon haalistuneen sitä pesuun laittaessani. Tässä kankaassa minua viehätti "jättileveä" vaaleansininen ja harmaa raidoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti